Tuhat ja yksi kysymystä

"Mitä SÄ Ayse haluat? " kuului eräänä päivänä rakkaan ystäväni suusta.
Olimme juuri keskustelleet jälleen kerran elämästä(ni) ja siitä mitä siinä pitäisi tapahtua.
Millaisia odotuksia minulla on tulevaisuudestani jne. Takaraivossani painaa edelleen nuo sanat.
Enhän mä satavarmasti tiedä mistään mitään!?! Mitä mä todella haluan???

No one doesn't say life is easy...

Yksi tälläinen kysymysmerkki mielessäni on nuo tulevaisuudessa olevat Body Fitness-kisat...
Jo Jyväskylän karsinnoissa Lahden Fitness Expoon sain epäilevän ajatuksen kisaamiseeni... Sanottuani sen vielä ääneen mökkimatkalla murulle, tiesin että asia vaivaa mieltäni enemmän kun ajattelin.
Se, että lavalle mennään, ei vaan yht'äkkiä tuntunutkaan niin itsestään selvältä. Onko se se mun juttu vai pitäisikö vaan keskittyä rakentamaan sitä unelmien lihaksikasta vartaloa? Tarviinko mä siihen kisoja kertomaan onnistumisestani? Sen jälkeen nuo kysymykset on ollut koko ajan taustalla.
Kasvattaako siis lihasta rauhassa omaksi iloksi vai tähdätäkkö kevään 2016 kisoihin?

 
Haluaisin nousta kerran lavalle, nauttia saavutuksestani ja voittaa, mutta Lahden kisojen jälkeenkin olen  kyseenalaistanut ajatuksen jo monia kertoja. Olen ollut huoltamassa kaksi ystävääni kisoihin, laittanut kampauksia ja meikejä, seurannut dieettiä ja valmistautumista, eli luulen tietäväni aika hyvinkin mitä olisi edessä. Siltikin olen täysin pyörällä päästäni. Haluanko? Jaksanko? Onko fysiikkallani edes mahdollista lähteä hakemaan voittoa? Kuka mua valmentaa? Millä katan kustannukset? Leikinkö terveydelläni? Mitä kaikkea se vaatii itseltäni ja ennen kaikkea läheisiltäni?

Laitan usein läheisteni toiveet omieni edelle. Toimin vaistomaisesti niin, sillä olen ehdottomasti Hoiva-tyyppi ja rakastan sitä fiilistä, että voin auttaa ja tuottaa mielihyvää toiselle apuani tarjoamalla.  En sano, etten osaisi olla myös itsekäs tarvittaessa, mutta enemmän siihen joutuu ponnistelemaan kuin toisen auttamiseen.
Tämän luonteenpiirteen vuoksi olen kuitenkin joskus haksahtanut toimimaan ajattelematta mitä itse todella haluan ja asettanut muiden ajatukset ja toiveet omieni edelle. Mitä jos nytkin teen niin? Pystynkö tiukallakin hetkellä kisadieettiä asettamaan itseni tärkeämmäksi kuin lähimmäiseni tarpeet saavuttaakseni sen mitä lähtisin hakemaan?

Aika kuluu, mutta mitään ei tapahdu...

Olen nyt kirjoittanut tätä jo yli kaksi viikkoa, miettinyt asiaa ja edelleen olen ihan yhtä suurta kysymysmerkkiä kuin aiemminkin. Sain jopa julkaistua jutun Hyvä mieli, parempi treeni tässä välissä, oli helpompi kirjoittaa aiheesta jota ei sinällään tarvinnut käsitellä.
Jutussa mainitsinkin ohimennen siitä miten treeni-into on ollut hukassa. Menen kyllä salille ja teen suunnittelemani lihasryhmätreenin, mutta siitä puuttuu se into, se fiilis, että nautin hommasta.
Sitten saliltani Essi Salomaa veti mulle tällä viikolla pepputreenin...  Jotain hyvää tapahtui ja sain ihan uskomattoman hienon tunteen ja palon taas salille. Kolahti oikein kunnolla! Uusia liikkeitä ja ohjattuna... Olisin voinut jatkaa vaan, vaikka lihakset jo kramppasi.

Tajusin että tarvitsen nyt apua. Tarvitsen taas ehkäpä Personal Tranerin tai valmentajan apua... Näin ollen pyysin yhdeltä hyvin ammattitaitoiselta, ihanalta ystävältä itselleni uuden ohjelman :) Toivottavasti saan sen pian ja pääsen treenailemaan. Olihan hyvin ylistetty? ;) hah!

Lisää mietintää kisaamiseen toi rakkaan ystäväni Laura Pukkilan kirjoitus terveydentilastaan ja hänen mietintöjään siitä miten kisadieetti on saattanut edesauttaa tilannetta. Iso tsemppi ja halirutistus Lauralle <3 Moni asia textissä vastasi myös omiani noista mielialan vaihteluista, väsymyksestä ja vaikeuksista treenata. Voin vain ajatella mitä se on moninkertaisena :/ <3

väsyneet lenkkisiskot

Itseään voi varmasti psyykata suuntaan jos toiseen ja joka kerta miettiessäni näitä, olen varma, että tietty kyseenalaistaminen kuuluukin asiaan, mutta toisaalta olen aivan auki tämän asian kanssa.
Myös kisojen jälkeisen "masennustilan" olen bongannut liiankin monelta kisaajalta, tuntuvat olevan täysin hukassa, kun ei ole enää mihin tähdätä juuri nyt. Sitäkin mietin, että mitä jos itse tipun tuollaiseen fiilikseen sitten kisojen jälkeen? Tiedän vain etten voi antaa liiaksi lasten tai kumppanin kärsiä omista mielialanvaihteluistani.

Olisi kiva kuulla muiden mietintöjä omista päätöksistä lähteä kisaamaan... Oliko se vaan siinä ja päätetty? Pitikö puntaroida asioita? Mikä mahdollisesti mietitytti?

Uusia päätöksiä en ole tulevasta tehnyt. Edelleen treenaan ajatuksella, että lavalle tähdätään, sillä jos sitten kuitenkin olen valmis myös mentaalisesti niin olisi kamalaa huomata ettei kroppa ole.

 Näihin ajatuksiin ...

- Ayse

Hyvä mieli, parempi treeni

Pari viikkoa sitten lifestyle bloggari Satu K. tuli  Kouvolasta treenailemaan mun kanssa Herttoniemen Foreverille. 
En ollut suunnitellut mitään ihmeempää valmiiksi vaan ajattelin, että tehdään jotain perusjuttuja selkätreenin merkeissä ja vietetään kiva päivä yhdessä. Todella hauska treeni siitä tulikin! :D

Superdieettiayse ja Projekti uusi minä (Satu K.)

Ajatuksenani oli myös, että Satu saisi mahdollisesti jotain uutta omaan treeniinsä, mutta huomasin itse yhden tärkeän jutun päivän aikana...

Asenne ratkaisee! Otan usein treenin liian tosissani ja "perus naamani" treenatessa taitaakin olla aika tuima... tai näin olen muutaman kerran kuullut :D Koko treeniä ei voi tietenkään leikiksi laittaa, mutta joskus sen päiväinen hassuttelu sarjojen välissä on paikallaan ja hyvin piristävää (Y)

No mitä ne tytöt siellä sitten tekikään?

Tulihan sitä ihan kunnolla treenailtuakin ja se tiukka perus sali-ilme sieltä kyllä siinä vaiheessa palasi. Kännykamera oli koko ajan jomman kumman kätösissä ikuistaakseen kaiken sillä... niin ne bloggarit treenaa?! hahahahah #picoritdidnthappen

iso tyttö isommassa härvelissä :D

 Aysen ja Sadun selkätreeni:

Superina;
Alatalja, lapio 3 x 10-12
Ylätalja, niskan taakse 3 x 10-12

Selänrutistus laitteessa (niin juuri tuo yläkuvassa oleva jonka nimeä en edes tiedä) 3 x 15

Ylätalja, kapea 3 x 15

Selkä ristikkäistaljassa 3 x 12-15

Kulmasoutu kp 3 x 10

Selkätreeniä

Mites se meni....

Hakkaa, hakkaa. Iskee iskee. Eestä ja takkaa... Ikinä en lakkaa  <3
 - Kissi Vähä-Hiilari

 

Eli postauksen juju oli siis se asenne siellä salilla. Ollaan tosissaan ja treenataan määrätietoisesti kohti tavoitetta, mutta pidetään joskus hauskaakin. Itse huomaan miten aloinkin jo tylsistymään siihen puurtamiseen.

Ota siis joskus se treenikaveri mukaan ja JUST HAVE FUN!

Ylätalja, kapea

Alatalja, lapio

Vinkki! Jos sulla ei vielä ole Versa Gripps Pro "remmejä" niin suosittelen ehdottomasti hankkimaan. Täysin hintansa arvoinen varuste!

Itse olen käyttänyt niitä noin vuoden ja en vaihtais muihin! Likistä löytyy, mutta onhan niitä muuallakin :)

Muoks muoks...

Nimim. Vaihtarin mama :) teki hyvän kysymyksen, eli miten versoja käytetään... Kiitos siitä :)

Remmit oikein päin käteen (kts. peukalolle tehty muoto), tanko käteen ja kuminen läpyskä taivutetaan kämmenen sisään niin, että se sulkee tangon sisäänsä. Hyvä, pitävä ote, eikä voimat kulu tangon puristeluun ;)

Paras treenivaruste, Versa gripps pro

Tällä viikolla tulossa juttua vielä lisää... näitä kun on tullut kirjoteltua vähän ristikkäin ja toinen vähän vakavampi mielinen juttu olis just valmistumassa...

Treeni-iloa ihanat! Pus!

- Ayse

Marraskuu...

Pimeä ja kolea marraskuu on saapunut ja tuonut mukanaan kylmyyden, joka tuntuu luissa ja ytimissä. Töissä on siirrytty jo lämpölaitteeseen, ulkotakki vaihtunut talvitakkiin ja ei ole vielä edes pakkasta!  Aamulenkit alkaa pikku hiljaa jäädä pois kokonaan kurjien ilmojen vuoksi ja pitäisi siirtyä crossarin päälle. Haikeana ja hieman jopa maassa olevana muistelen aikaa taakse päin.

Viimeisiä viedään?

Vielä hetki sittenhän aurinko lämmitti meitä säteillään Tuoriniemen rannalla ja ilmassa väreili leppoisa loman tunne... Mielikuva harjoittelulla on ihan pakko yrittää taas hakea tarvitsemani lämpö arkeen, jaksaa sitten nämä pimeimmät kuukaudet.
On hirveää, miten tämä kylmyys ja pimeys saa mut väsyneeksi ja tuntemaan ettei mikään kiinnosta. Asiat tuntuu todella vaikealta ja treeni ei kulje. Ensimmäistä kertaa voin kai sanoa, että kärsin tästä pimeydestä. En koskaan ole tuntenut olevani mitenkään selkeästi kesäihminen, mutta nyt kaipaan kesää ja lämpöä ihan hirmuisesti! :)

Kesä 2014 <3  

Sitä jotenkin luulee, että kun asiat ovat hyvällä mallilla niin se sitten vain jatkuu niin, mutta tämä syksy on kyllä näyttänyt ettei mitään pidä pitää itsestään selvyytenä. Asiat voivat todellakin muuttua suuntaan jos toiseen viikossa.

En lähde asiaa sen enempää avaamaan, mutta eräs ihminen "vuosien takaa" pystyy kohtuuttoman itsekkäällä käytöksellään vaikeuttamaan meidän arkea siihen malliin, että iso osa energiaa menee nyt perheen hyvinvoinnin ylläpitoon. Toivon, että joku päivä tämä henkilö heräisi siitä itsekkyydestä ja asettaisi tarvittavat ihmiset ylpeyden edelle.
Varmasti kaikki me teemme suutuksissa tyhmiä päätöksiä ja sanomme asioita, joita ei tulisi koskaan sanoa, jopa minäkin!!! Mutta joskus asioita voi olla vaikea korjata myöhemmin jättämättä ikuisia jälkiä...se siitä... On asioita, joihin ei juurikaan pysty vaikuttamaan, vaikka ne vaikuttavat elämässäsi, sitten valitset vain tavan jolla otat sen vastaan.

Käsittelen onneksi näitä asioita ystävieni ja kultsin kanssa, sekä sillä että kirjoitan tänne "päiväkirjaani" Näin pääsen purkamaan ajatuksiani ja saan tarvittavan avauksen asioille :)  Kaikkea ei silti puhumallakaan saa pois mielestä vaan asiat kummittelee joka tapauksessa taustalla. Nämä tapahtumat selittäköön sen, että treenit ei nyt ole pariin päivään oikein sujuneet toivotulla temmolla TAASKAAN. Mieli on ollut maassa ja stressi vaivaa.

Tosiaan siis (lovena Kissi Vähä-Hiilariin)... siitä treeni-ilon puutteesta , jota nyt syksyllä olen joutunut läpikäymään monestikin... Pakollista taukoa tulee muutenkin.
Käytyäni pitkästä aikaa taas Mitzun luona HelsInk'ssä, värityttämässä olka-käsivarren tatuointia, sain "hankittua" itselleni pari viikkoa lähes treenitöntä aikaa. Olin ennen tatuointia käynyt ahkerasti solariumissa ja sehän ei tiedettävästi ole hyväksi iholle, joten ihoni ei sitten kestänytkään tuota neulaa :/
Tuli siis treeni/hikoilukielto, jotta saataisiin mahdollisimman hyvin kuva parantumaan, kun oli noita ongelmia matkassa. Nyt kuva on suht hyvä, mutta seuraava aika laittaa taas uuden treenitauon...

Tänään yritin tehdä jalkatreeniä ja toki teinkin, mutta kyllä jokainen liike oli täydellistä pakkopullaa!

Tänään jalkatreenissä

Oli kyykkyä, kyykkyhyppyjä, mavea sj., hackikyykkyä, jalkaprässiä ja jalkojen koukistusta...
Fiilis oli huono, mutta treenin jälkeen kyllä onneksi tärisytti jalkoja sen verran, että taisi se onneksi kuitenkin toimia :)
Siinä sitten ajattelin, että ei pitäisi ajatella itse niin negatiivisesti. Eikös se mene niin, että hyvää tulee kun ajattelee positiivisesti? ;) Onneksi ajattelen positiivisesti katsoessani itseäni peilistä. Vain sitä kautta tunnen, että en ole enää se "vanha Ayse" ja että tulosta tosiaan tulee :)

Joskus ainut motivaatio löytyy peilikuvasta

Kaikki treeni ei onneksi mene ihan huonoissa fiiliksissä nykyään ja aamuiset kävelylenkit hyvässä seurassa on aina kivoja, oli sitten sää mikä tahansa :) Kiittäisin tästä ihanaa Katariina Tunturia, jonka hyvistä keskusteluhetkistä viime aikoina on ollut paljon iloa monena aamuna ja odotan jo innolla, että päästään salille treenailemaan yhdessä. Satuttiin tuossa yhtenä päivänä nojailemaan samaan säkkiin ihan vahingossa hahahah...

pose! ;)

 Ruokavaliota pitää hioa...  mutta siitä joskus sitten :D
Tähän väliin on taas osunut juhlia rippijuhlista pikkujouluihin... Enkä suinkaan ole käynyt niitä puhtaasti dieettaillen lävitse vaan nautiskellut niin ruoka kuin juomapuoltakin. Ei vain ole tuntunut siltä että haluaisi rajoittaa kun kisa-ajatukset tuntuu olevan nyt niin kaukana.

Valmistautumista rippijuhliin :D

Lopetellaan näihin iloisempiin tunnelmiin...  yep! Tällä sai taas omaa fiilistä hyvin puhdistettua :) <3

Pitäisi ehdottomasti tehdä tänne välillä postaus puhtaasti jostain treenistä tai ruoasta... Olisko ehdotuksia? :)

Kuulemisiin ja Instapäivityksiin...

- Ayse